Kuningas Odysseuksen Munakokkeli
Day 1,543, 09:39
•
Published in Finland 
•
by
•
by Ministry of Lulz FI
OSA 1
Ithakan kuningas, jalo Odysseus silmäili Ilionin kaupungin muureja kreikkalaisten asemista. Korkeana nousi tuo hirsillä vahvistettu kivivarustus kohti Vähän Aasian taivasta. Jo kymmenen pitkää vuotta olivat kreikkalaiset piirittäneet tuota voittamatonta kaupunkia. Kaikki vain yhden naisen takia, mietti Odysseus harmissaan.
Jumalat eivät olleet hymyilleet Odysseukselle tuona harmaana kevätpäivänä. Jo kukonlaulusta lähtien hän oli kierrellyt levottomana akhaijien leirissä. Siristellen silmiään aamuauringon valossa urhoollinen sotakuningas oli yrittänyt löytää heikon kohdan Troijan puolustusvarustuksissa. Ponnistelut olivat osoittautuneet turhiksi; Ilion vaikutti yhtä luoksepääsemättömältä kuin jumalainen Olympos konsanaan.
Odysseuksen äreyttä ei ollut suinkaan vähentänyt se, että kreikkalaisten turhantarkka ylipäällikkö Agamemmon oli kurittanut häntä ohjesäännön rikkomisesta. Luimistellessaan voittamattoman Troijan muureja Odysseus ei ollut laisinkaan huomannut, että Agamemmon puhutteli häntä. Aamukävelyllä ollut sotapäällikkö oli terhentänyt kuninkaalle, että sotajoukon johtajaa oli aina tervehdittävä kypärittä päin.
”Kypärittä päin?” oli Odysseus kysynyt ivallisesti. Tähän oli vanha viisas Agamemmon sanonut: ”Ihan on tyystin kypärittä päin minua tervehdittävä.”
Sanaharkka komentajan kanssa oli hatuttanut Odysseusta. Ithakan kuninkaan mielestä ylipäällikkö oli turhan pikkumainen rähjätessään ohjesäännöstä samalla kun tyytymättömät kreikkalaiset keskustelivat perääntymisestä. Sadatellen oli Odysseus lähtenyt upseerimessiin aristonille, mutta leipä, hunaja ja oliivit maistuivat katkerilta hänen suussaan. Edellisen illan dneipnonilla Odysseus oli nauttinut runsaasti häränmaksaa, ja se painoi vielä hänen vatsassaan kuin synti.
Odysseus ohitti miehistön urheilukentän tyytymättömyydestä puhisten. Mainiot kreikkalaiset harjoittivat siellä taitojaan juoksussa, pituushypyssä ja pankrationissa. Kentän laidalla seisoksi pari kevytmielistä naikkosta fenkoliseppeleet päässään. Naisten näkeminen johti Odysseuksen ajatukset koti-Ithakaan. ”Mitähän se Penelopekin puuhailee tähän aikaan päivästä”, kuningas ihmetteli tuikeana. ”Joko on ottanut uuden ukon, vai vieläkö kutonee minulle vaippaa yhdestä puusta veistämäni sängyn päällä? Ja mitä on tullut pienestä Telemakhoksesta? Onko poika harjaantunut taistelutaidoissa, vai soperteleeko näyttelijäin seurassa metsikössä?” Näin mietti jalo jaksaja, oiva Odysseus, ja katsahti auringon asentoa. Kello oli niin paljon, että hänen oli palattava jakamaan oikeutta kuninkaalliseen telttaansa.
Tarina jatkuu osassa kaksi, joka tulee ulos sitten kun jaksan tehdä sen.
Muistakaa osallistua mm. eKiekkoon, Puoluemättöön sekä Ownaa kuva kuvalla -ketjuun Hupiministeriön osiolla eSuomen foorumeilla! Luvassa palkintoja, heti kun keksitään keneltä koijaamme ne ministeriön tilille.
- HerraS, AVS, eSuomen Hupiministeriö -
Ithakan kuningas, jalo Odysseus silmäili Ilionin kaupungin muureja kreikkalaisten asemista. Korkeana nousi tuo hirsillä vahvistettu kivivarustus kohti Vähän Aasian taivasta. Jo kymmenen pitkää vuotta olivat kreikkalaiset piirittäneet tuota voittamatonta kaupunkia. Kaikki vain yhden naisen takia, mietti Odysseus harmissaan.
Jumalat eivät olleet hymyilleet Odysseukselle tuona harmaana kevätpäivänä. Jo kukonlaulusta lähtien hän oli kierrellyt levottomana akhaijien leirissä. Siristellen silmiään aamuauringon valossa urhoollinen sotakuningas oli yrittänyt löytää heikon kohdan Troijan puolustusvarustuksissa. Ponnistelut olivat osoittautuneet turhiksi; Ilion vaikutti yhtä luoksepääsemättömältä kuin jumalainen Olympos konsanaan.
Odysseuksen äreyttä ei ollut suinkaan vähentänyt se, että kreikkalaisten turhantarkka ylipäällikkö Agamemmon oli kurittanut häntä ohjesäännön rikkomisesta. Luimistellessaan voittamattoman Troijan muureja Odysseus ei ollut laisinkaan huomannut, että Agamemmon puhutteli häntä. Aamukävelyllä ollut sotapäällikkö oli terhentänyt kuninkaalle, että sotajoukon johtajaa oli aina tervehdittävä kypärittä päin.
”Kypärittä päin?” oli Odysseus kysynyt ivallisesti. Tähän oli vanha viisas Agamemmon sanonut: ”Ihan on tyystin kypärittä päin minua tervehdittävä.”
Sanaharkka komentajan kanssa oli hatuttanut Odysseusta. Ithakan kuninkaan mielestä ylipäällikkö oli turhan pikkumainen rähjätessään ohjesäännöstä samalla kun tyytymättömät kreikkalaiset keskustelivat perääntymisestä. Sadatellen oli Odysseus lähtenyt upseerimessiin aristonille, mutta leipä, hunaja ja oliivit maistuivat katkerilta hänen suussaan. Edellisen illan dneipnonilla Odysseus oli nauttinut runsaasti häränmaksaa, ja se painoi vielä hänen vatsassaan kuin synti.
Odysseus ohitti miehistön urheilukentän tyytymättömyydestä puhisten. Mainiot kreikkalaiset harjoittivat siellä taitojaan juoksussa, pituushypyssä ja pankrationissa. Kentän laidalla seisoksi pari kevytmielistä naikkosta fenkoliseppeleet päässään. Naisten näkeminen johti Odysseuksen ajatukset koti-Ithakaan. ”Mitähän se Penelopekin puuhailee tähän aikaan päivästä”, kuningas ihmetteli tuikeana. ”Joko on ottanut uuden ukon, vai vieläkö kutonee minulle vaippaa yhdestä puusta veistämäni sängyn päällä? Ja mitä on tullut pienestä Telemakhoksesta? Onko poika harjaantunut taistelutaidoissa, vai soperteleeko näyttelijäin seurassa metsikössä?” Näin mietti jalo jaksaja, oiva Odysseus, ja katsahti auringon asentoa. Kello oli niin paljon, että hänen oli palattava jakamaan oikeutta kuninkaalliseen telttaansa.
Tarina jatkuu osassa kaksi, joka tulee ulos sitten kun jaksan tehdä sen.
Muistakaa osallistua mm. eKiekkoon, Puoluemättöön sekä Ownaa kuva kuvalla -ketjuun Hupiministeriön osiolla eSuomen foorumeilla! Luvassa palkintoja, heti kun keksitään keneltä koijaamme ne ministeriön tilille.
- HerraS, AVS, eSuomen Hupiministeriö -
Facebook
Twitter
Discord
Comments
anna pullaa