[Erius presidentiksi!] Kampanja alkaa

Day 1,532, 03:53 • Published in Finland Finland • by Erius

Vote and sub!
[My apologies to my English readers - this article is written only in Finnish.]

Artikkeli on pitkä, joten kannattaa lukea se ajan kanssa läpi : P

Tervehdys, eSuomen kansa!

Taas ollaan lähellä sitä mielenkiintoista päivää, jolloin kansa pääsee taas vaikuttamaan ja valitsemaan maalleen johtajan – presidentin. Presidentti ei ole vain edustushenkilö tai arvojohtaja, kuten oikeassa elämässä olemme tottuneet ajattelemaan, vaan Erepublikissa presidentti on sekä hallituksen muodostaja, että maan todellinen johtaja. Valtaa löytyy monta kertaa enemmän kuin RL Suomen presidentiltä. Siksi nämä vaalit ovatkin tärkeät koko maalle – ne määräävät eSuomen suunnan seuraavan kuukauden ajaksi.

Keskustelu tulevista presidentinvaaleista alkoi varhain IRCissä eri puolueiden toimesta. Puheet vaaliliitoista, tiettyjen puolueiden ehdokkaiden torppaamisesta ja muusta saivat vanhan politiikon heräämään sisälläni ja aloin mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua. Pian alkoi käydä selväksi, kuka hakee mistäkin puolueesta ja mitkä puolueet vielä pohtivat tulevaa. Kansallisdemokraattinen puolue piti eilen puoluekokouksen presidentinvaaleista. KDPtä oli tiedusteltu vaaliliittoon parin muun puolueen kanssa ja tarkoitus oli keskustella siitä. Henkilökohtaisesti en lämmennyt esille tuotujen ehdokkaiden tukemisesta ja ennen kuin ehdin asiaa sen tarkemmin ajatellakaan, totesin puoluekokoukselle olevani halukas ehdokkaaksi – vaikka sitten vaaliliitosta. Tämä katkaisi keskustelun vaaliliittoon osallistumisesta samantien ja minut huudettiin yksimielisesti KDPn presidenttiehdokkaaksi.

Olin yllättynyt saamastani kannatuksesta, sillä en erityisen aktiivisesti ollut esiintynyt puolueen riveissä. Olin 9. päivä aloittanut armeijan, mutta palannut viikon kasarmilla vietettyäni C:n papereiden kanssa. Koska moni tekee tästä toki omat johtopäätöksensä, niin totean, että minulle puhkesi astma tuossa ajassa ja viimeiset päivät kassulla olivat yhtä helvettiä (parantelen edelleen keuhkojani kotioloissa). Tästä käänteestä johtuen joudun suunnittelemaan seuraavat puoli vuotta elämästäni kokonaan uudelleen – ja minulla nyt ei ole muuta kuin aikaa istua koneella. Tämä vaikutti osittain päätökseeni hakea jälleen presidentiksi.

Haluan kiittää Kansallisdemokraattista puoluetta tästä minulle suodusta mahdollisuudesta. Kuten aiemminkin, otan vaalikampanjassani tavoitteeksi useamman artikkelin kirjoittamisen, jotta lukijat pystyvät pääsemään paremmin kärryille ajatuksistani ja minusta itsestäni. Tämän artikkelin tarkoituksena on hiukan avata menneisyyttäni ja sitä mitä olen Erepublikissa aiemmin puuhaillut.



Anarkisti, tewionisti, kommunisti, populisti...

Aloitin Erepublikin ollessa vielä beta vaiheessaan. Tuolloin suomalaisia rekrytoitiin peliin aktiivisesti ympäri nettiä, sillä maamme oli Norjan vallan alla. Liityin peliin, mutten suinkaan vielä muuttanut eSuomeen vaan aloitin pelaamisen eUKssa. Siellä pääsin joten kuten jyvälle pelin saloista ja pyrin mm. Oxfordin pormestariksi (puheenjohtajien, kongressin ja presidenttien lisäksi valittiin betaversiossa vielä pormestareja leikkimään regioneissa), mutta virkaan asti en kuitenkaan selvinnyt.

V1 version tullessa peli oli aluksi niin buginen, että päädyin lopettamaan. Ehdin nähdä, kuinka suomalaisten enemmistö kaappasi vallan eNorjassa ja valmistautui vapaussotaan, mutten ehtinyt osallistua taisteluun maani itsenäisyydestä.

Tämä poistuminen (kuten monet sen jälkeen tulleet) ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi. Palasin peliin parin kuukauden jälkeen kuultuani, että vanha ystäväni Travianin foorumeilta, Okkius Pyromanius, oli pyrkimässä eSuomen presidentiksi. Päätin tarjota hänelle edes yhden äänen vaaleissa ja noh... Jäin koukkuun peliin.


Minäkin olin joskus nuori ja vihainen ePolitiikko – nyt olen vain vihainen... Not

Elettiin vastakkainasettelujen kulta-aikaa. Puolueet oikeasti ajoivat omia aatteitaan ja kilpailu oli kovaa. Silloin eSuomen puoluekentällä vaikuttivat seuraavat puolueet; Liberaali Edistyspuolue (vanha tuttumme), Isänmaallinen Kansanpuolue, Suomen Sosialistinen Puolue, Sininen Puolue (tuttu) ja Red Jihad, joka vielä silloin oli LEPin pikkuvelipuolue (aika samanlaista ajatusmallia edustettiin vapaa-ajattelusta). Koska olen aina ollut IRL enemmän oikeistolainen niin päätin liittyä IKPhen, eSuomen silloiseen nationalistiseen puolueeseen (historiaa tuntevat ymmärtänevät suurin piirtein keskeiset teemat puolueen linjoissa). Ehdin olla sen jäsen kaksi tuntia ennen kuin päätin siirtyä Red Jihadiin – IKPn linja ei tuntunut omaltani ja toimintatavat eivät vakuuttaneet.

Red Jihadin kautta pääsin ensimmäistä kertaa kongressiin ja tulinkin olemaan vakiokasvo eduskunnan foorumeilla keskusteluissa. Red Jihadia kohtasi eräässä vaiheessa kuitenkin suuri menetys, sillä valtaosa sen aktiivijäsenistöstä ja kokeneimmasta kaartista (ja johdosta) lähti Japaniin laajentamaan leikkikenttäänsä. Täten itse puolue Suomessa jäi tyhjän päälle ja vain muutaman aktiivin pyörittämäksi.

Tällöin katsoin tulleen tilaisuuteni astua esiin. Kutsuin RJhin jääneet aktiivit kokoon IRC kannullemme ja pidimme kokouksen, jonka lopputuloksena Red Jihadista tehtiin anarkistipuolue ja minusta sen puheenjohtaja. Toimin Jihadin pj:nä useita kausia putkeen ja aktiivisen propagandaryöpyn tuloksena nousimme top 5. puolueiden ulkopuolelta parhaimmillaan toiseksi suurimmaksi puolueeksi (olimme vain muutaman jäsenen päässä suurimman puolueen tittelistä), mutta se ei ollut pitkäaikainen sijoitus vaan jumituimme kolmanneksi suurimman puolueen sijalle (tämä kaikki tapahtui myös huomattavan paljon sen jälkeen kun olin ensimmäistä kertaa toiminut presidenttinä Suomessa – enkä toiminut pj:nä noin aikoina). Toimin myös kahdesti lähettiläsvastaavana eSuomen hallituksessa.

Hain eSuomen presidentiksi kolme kertaa Red Jihadin riveistä. Joka kerta takanani oli useampi muukin puolue, jotka muodostivat vaaliliiton saadakseen minut presidentiksi. Kolmannella kerralla sitten tärppäsi, vaikkain pääasiassa sen takia, että eSuomessa oli vakava gooniuhka ja sen vakavuuden paljastuttua kesken vaalien se olin minä, jolla oli eniten ääniä vaaleissa – täten hallituksen ja eduskunnan yhteisymmärryksellä päätettiin ohjata kaikkien suomalaisten äänet minulle, jottei eSuomi joutuisi unkarilaisten käsiin.

Toimin siis yhden kuukauden presidenttinä, jonka jälkeen poistuin maasta tarkoituksenani hiukan levätä ja kerätä voimia (niihin aikoihin presidentiltä pyydettiin 24/7 aktiivisuutta ja olin valvonut parikin päivää putkeen IRCissä istuen). En kuitenkaan malttanut olla tekemättä jotain uutta ja perustinkin Tuukka Almightyn ja Mosquiton (ReijoRitari) kanssa White Lion Orderin (WLO), joka edelleen harjoittaa toimintaansa – tosin vähemmän aktiivisesti.


WLOn ristiretket veivät minut moniin pieniin ja köyhiin eMaihin

WLOn kanssa päädyin eSingaporeen, pieneen neutraaliuttaan tarkasti vannovaan maahan eKaakkois-Aasiassa. WLOn kanssa ryhdyimme auttamaan ja tukemaan singaporelaisten aikeita rakentaa valtionsa perustaa (olivat kohtuu nuori maa ja heidän valtion kassansa oli ryöstetty jo useampaan otteeseen). Asemamme Singaporen ”valkoisina ritareina” alkoi vakiintua ja luovutimme auliisti osaamisemme porelaisten käyttöön – taloudellista tappiota teimme enemmän kuin tarpeeksi kyseisen reissun aikana.

Parin kuukauden Poressa oleskelun jälkeen Singaporen matriarkka äiti Arbryn tuli luokseni IRCissä ja pyysi minua asettumaan presidenttiehdokkaaksi. En ollut aivan varma jaksamisestani – olihan minulla varsin tuoreessa muistissa ensimmäinen kauteni Suomessa – mutta totesin ettei Singaporen kokoisen valtion pyörittäminen ollut sen raskaampaa hommaa kuin WLOnkaan. Eikä se myöskään ollut – sain epävirallisen tittelin ”rautakansleri” muutamilta porelaisilta (josta muuten lehteni nimi juontuu), koska Suomen hallintoon tottuneena otin tiukan otteen hallinnostani ja valtion pyörittämisestä. Tämä oli löyhään hallintoon ja suhteellisen epäaktiivisiin presidentteihin tottuneille porelaisille jopa uutta. Ei kauteni loppupeleissä kovin mullistava ollut, mutta kiitosta saatiin.

Seuraava etappi poliittisella urallani oli Sol-liittoumassa. Olin tutustunut kyseiseen puolueettomien valtioiden puolustusliittoon presidenttiyteni aikana ja sainkin tehtäväkseni kauteni jälkeen edustaa Singaporea liiton yhteisessä neuvostossa. Kolmen edustajakauden ja aktiivisen toiminnan jälkeen vanhan Chairmanin (liiton johtajan) erotessa päätin kokeilla taas vastuutehtävässä oloa – tällä kertaa liittoumatasolla – ja hain virkaan. Jos en ihan väärin muista, niin sain yhden vasta ehdokkaan, mutta minut valittiin yksimielisesti aktiivisen toimintani vakuuttamana uudeksi Chairmaniksi.

Virassa toimin vähän päälle kuukauden. Sitten tuli pelkäämäni burnout. Sanouduin irti hommasta asian mukaisesti seuraajani valmistaen touhuun. Virallista palautetta touhusta en koskaan saanut, mutta kyllä minua pyydettiin liittouman viime päivinä vielä takaisin – johtoani oli kuulemma kaipailtu ja uskoa siihen että voisin liiton vielä pelastaa, löytyi. En kuitenkaan sitten siihen leikkiin enää lähtenyt.



Pidin siis jo toisen tauon pelistä. Jälkeeni jättämät organisaatiot kuten WLO ja Red Jihad jatkoivat toimintaansa poistuttuanikin josta olin tyytyväinen (en koskaan tähdännyt siihen, ettei puolue tai järjestö voisi toimia ilman minua). En malttanut kuitenkaan pitää näppejäni erossa pelistä (taaskaan) ja pian löysin itseni suunnittelemasta Red Jihadin silloisen SPP (Suomen Punainen Puolue) yhdistymistä, josta joskus oli puhuttu. Puolueet olivat kohtalaisen samanlaiset ja uskoin sen voivan tuoda lisäviihdykettä peliin (erityisesti eSuomen politiikkaan).

Juonittelun ja jopa hiukan arveluttavan toiminnan jälkeen sain puolueiden jäsenistön vakuuttumaan siitä, että yhdistyminen oli oikea vaihtoehto (jännintä oli, ettei kummassakaan puolueessa tiedetty juuri minun olevan kaiken takana). Yhteiseksi nimeksi päätettiin ottaa Punainen Yhteisrintama, puolueohjelma sorvattiin kommunistihenkisesti ja niin eSuomen vasemmisto yhdistyi.

Punainen Yhteisrintama ei loppupeleissä ehtinyt toimia kovin pitkään. Potentiaalia oli, mutta pian itsenikin lähdettyä taas ulkomaille seikkailemaan (sitä ennen toimin mm. PYn presidenttiehdokkaana, puheenjohtajana ja kansanedustajana) ryhtyivät porukan ydinhenkilöt kyllästymään V2n muutoksiin ja siirtyivät ”paremmille” pelilaitumille. Puolue kuihtui kasaan ja ehdin itsekin käydä leikkimässä rauniopuolueella vaihtamalla nimeä ja ropettamalla ”enarkismilla” (ei tästä aiheesta sen enempää).


Taas mennään...

PYn aikojeni jälkeen ehdin toimia ulkoasiainministerinä, rekrytointiministerinä ja muutamassa muussa virassa sekä Suomessa että Singaporessa. WLOn kanssa kävimme heittämässä pari reissua mm. Sveitsissä (auttelimme heitä selviytymään PTOsta) ja Kyproksella. Suomeen palattuani liityin oikean elämän aatesuuntani mukaisesti KDPhen – jossa sitten idlasin ja toimin osittain aktiivisestikin muutaman kuukauden (kansanedustajana ja puheenjohtajana – sekä sitä kautta myös ministerin viroissa).

Viro sota alkoi ja olin mukana puolustamassa eSuomea. Pian kuitenkin kävi ilmeiseksi, ettei tämä sota loppuisi hetkessä ja ajan mittaan kyllästyin siihen. Kyllästyin myös yleiseen tilanteeseen eSuomessa enkä jaksanut lähteä taas ulkomaille matkustelemaan, joten päätin, että minun Eren pelaamiseni olisi tässä. Tuon päätöksen olin tehnyt pari kertaa aiemmin (kuten on käynyt ilmi) ja viiden kuukauden (pisin taukoni!) jälkeen taas palasin.

Paluuni jälkeen ehdin toimia pari kertaa ulkoasiainministerinä ja muissa pippelinkasvatus hommissa ennen viimeisintä presidentuuriani, joka oli käänteen tekevä kausi koko eSuomelle. Henkilökohtaisesti Ylilaudalle laittamani viesti sai aikaan huiman baby boomin ja Suomen väkiluku pomppasi seitsemästäsadasta pelaajasta huimaan viiteentuhanteen. Suomen geopoliittinen asema pohjolassa muuttui kertaheitolla ja kauteni oli myös käännekohta puolivuotta jatkuneessa Viron sodassa – sota saatiin vietyä pitkän kamppailun jälkeen Viron maaperälle ja enää ei Suomi ollut ottavana osapuolena. Kauteni jälkeen hiukan inaktivoiduin, mutta olen säilynyt taustalla vaikuttamassa ja seuraamassa politiikkaa.



Hatun nosto sinulle, jos jaksoit lukea kaiken tähän asti kirjoittamani. Tämän artikkelin tarkoitus ei tosiaan ollut kertoa vielä juurikaan tavoitteistani mahdollisella presidenttikaudella, vaan valottaa henkilöhistoriaani. Seuraavassa hiukan osviittaa siitä, millaisissa viroissa olen ehtinyt koko kolmi vuotisen Eren pelaamiseni aikana toimia;

12x Kansanedustaja
Espanjan suurlähettiläs
Singaporen suurlähettiläs
2x Lähettiläsvastaava (Suomi)
2x Suomen Presidentti
Singaporen presidentti
2x Tiedoitusministeri (Singapore ja Suomi)
3x Avustavaedustaja (Advisory Representative) (to Sol from Singapore)
2x Edustaja (Representative) (to Sol from Singapore)
Sol -lähettiläs (Singapore)
Chairman of Sol (Sol-sotilasliiton johtaja)
4x Ulkoasiainministeri (3x Suomi ja kerran Singapore )
Turvallisuusministeri (Singapore)
Ulko- ja sotilaspoliittinen neuvonantaja (Kiina)
Ulkopoliittinen neuvonantaja (Suomi)
2x Varapresidentti (Singapore)
2x Maahanmuutto- ja opetusministeri (Suomi)
3x Rekrytointiministeri (Suomi)

Kyseiseen listaan en ole laskenut mukaan puheenjohtajuuksia tms. koska niissä hommissa olen ollut lukemattomia kertoja (enkä kaikkia laske edes saavutuksiksi). Jokainen voi oman omantunnon mukaan päättää, mitkä noista viroista kertovat minun saavuttaneen Eressä jotain (tai olenko saavuttanut mitään), mutten kanna siitä sen suurempaa huolta. Virtuaalipippeliähän nuo lähinnä kasvattavat (joka minulla onkin aika suuri).

Tälläistä tällä kertaa – toivottavasti jaksoitte lukea koko artikkelin. Tulen julkaisemaan seuraavan artikkelini parin päivän sisällä tulevan kauden tavoitteista ja hallintoni rakenteesta. Sitä ennen minuun voi ottaa yhteyttä sekä IRCissä että täällä pelin puolella ja kysellä mitä vain mieleen tulee aikeistani ja tulevasta. Toivottavasti saamme ensi vaaleista jännittävät ja mieleen painuvat!

Parhain terveisin;

~Erius