Join the new world

Tervehdys, eSuomi!

Kesken Zemgalen taistelun jouduin hylkäämään esikunnan korsun ja poistumaan hetkeksi kesälaitumille. Kesäheilani kanssa vietin kuuden päivän ”loman” ja jätin maamme johdon Okkius Pyromaniuksen, MoDini ja varapresidenttini, hoidettavaksi. Hän onnistuikin pitämään narut käsissään ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan – mikäli Zemgalen menetystä ei lasketa ja sen olisimme menettäneet vaikka olisin ollutkin paikalla. Selatessani kaikki artikkelit läpi, jotka liittyivät aiheeseen, saatoin olla ylpeä siitä kuinka hyvin suomalaiset kestivät tämän takaiskun. Me taistelimme hyvin, me annoimme kaikkemme ja me osoitimme, että osaamme olla hyviä häviäjiä ja hyviä voittajia. Olisivatko latvialaiset välttämättä pystyneet samaan? Epäilen sitä.


Suomalaiset taistelivat Zemgalessa urhoollisesti

Olen ottanut tämän päivän ajan raportteja vastaan ministereiltäni, jotta olen päässyt perille siitä, mitä poissaoloni aikana on tehty ja päätetty ja mikä on tilanne eMaailmalla. Olen jo nyt varsin hyvin perillä asioista, mutta vielä tämän päivän ajan homma oli varsin kankeaa osaltani. Huomenna aloitan työt kunnolla ja otan takaisin tuon poissaoloni. Pahoittelen sitä, etten ollut paikalla silloin kuin eSuomi minua kipeimmin tarvitsi ja pahoittelen, etten ole ollut johtamassa teitä nyt muutamaan päivään. Anteeksipyynnöt eivät kuitenkaan asiaa auta, vaikka olenkin vilpittömästi pahoillani tästä. En jää kuitenkaan sitä suremaan, vaan puurran entistä kovemmalla tahdilla eSuomen etujen puolesta.

Hallitus toimi erinomaisesti poissaollessani, eikä toiminta lamaantunut lainkaan (tokikaan en sitä pelännyt). Suurkiitos Okkiukselle, joka hoiti presidentinvirkaa esimerkillisesti ja piti homman kasassa saapumiseeni asti. Hallituksessa tulee tapahtumaan muutama pieni muutos nyt palattuani, sillä olen kuullut hiukan valituksia (ja havainnut valittamisen aihetta) ja siksi joudun turvautumaan ministereiden erottamiseen. Toinen viestintäministerini Stogis joudutaan korvaamaan viimeaikoina ilmenneen vahvan epäaktiivisuuden takia - montaa tiedoitusta ei ole tullut, vaikka aiheita on ollut. Erottaminen johtuu pääasiallisesti epäaktiivisuudesta, sillä vaikka heinäkuu on lomakuu niin tarvitsemme kaikkein tehokkaimmat mahdollisesti henkilöt virkoihin. Stogiksen korvaa loppukaudesta Griffoni, joka astuu virkaan huomenna klo. 15.00 jälkeen.


Viimeaikoina (tai mistäs minä sen tiedän kun olin poissa) ja aiemminkin on keskusteltu vanha oppositio vs LEP vastakkainasettelusta (juuri tästä, vaikka vastakkainasetteluja on täällä eSuomessa muitakin) ja sain siitä inspiraation kirjoittaa hiukan pohdintoja koko aiheesta – siis vastakkainasettelusta ja LEP vs. vanha oppositio – asetelmasta. Tässä on siis omia pohdintojani ja ajatuksiani niin puoluepolitiikasta kuin tuosta mainitsemastani aseetelmasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten saatoin sortua aiheesta-toiseen-hyppelyyn, mutta toivon, ettei se häiritse pahasti. Ottakaa siis mukava asento tuolillanne ja yrittäkää pysyä mukana.


Vastakohdat...

Maailma on täynnä vastakohtia. Jopa eMaailmassa on useita vastakohtia, joihin saatamme törmätä huomaamattammekin. Poliitikot voivat olla toistensa vastakohtia – joku voi olla rehellisyyden ja hyvän tahdon perikuva ja toinen on valehteleva ja itsekeskeinen persoona. Sama voidaan havaita mahdollisesti myös valtiotasolla.


Kaikella on valoisampi ja synkempi puolensa

Vastakohtien välillä voi vallita tasapaino ja ne saattavat täydentää toinen toisiaan – avulias ja hyväntahtoinen poliitikko voi olla tarjoamassa kansalle tukea ja pyrkii parantamaan hyvinvointia kun taas itsekeskeinen ja valtaan pyrkivä poliitikko voi tarjota kansalle viihdettä sotien muodossa. Molemmat poliitikot voivat auttaa kansaa omalla tavallaan ja pitää täydentää toinen toisiaan, vaikka ovatkin vastakohtia. Itsekäs poliitikko ei kiinnitä huomiota välttämättä samalla tapaa kansan taloudelliseen hyvinvointiin kuin hyväntahtoinen poliitikko, mutta jälkimmäinen ei välttämättä keskity viihteen tarjoamiseen kansalle yhtä paljon kuin itsekäs.

Vastakkainasettelu

Monesti kuitenkin näiden vastakohtien välillä vallitsee vastakkainasettelu. Aina ei tarvitse olla kyseessä edes vastakohdat kun vastakkainasettelu voi syntyä hyvinkin samankaltaisten aatteiden, henkilöiden tai asioiden välille. Monesti siihen ei tarvita kuin yksi pieni sysäys ja vastakkainasettelu on valmis.

eSuomessa vastakkainasettelu ilmenee parhaiten vanhan opposition ja LEPin välisenä taisteluna. Tuo taistelu on ollut lähinnä kinastelua ja vastapuolen syyttämistä asioista, joista he välttämättä eivät ole vastuussa.

LEP vs. vanha oppositio - asetelma

Itse olen sijoittunut tuossa taistelussa vanhan opposition riveihin, mutta olen myös päässyt seuraamaan hyvin läheltä LEPin johdon ajatuksen juoksua ja ymmärrän heidän motiivejaan lähes yhtä hyvin kuin vanhan opposition. Tämä johtuu osittain siitä, että olen ollut mukana hallituksissa, jossa LEPin johdolla on ollut suuri merkitys ja minulla on hyvätkin suhteet muutamaan tärkeään henkilöön LEPin johdosta. Valehtelisin, jos väittäisin, etten kykenisi ymmärtämään molempien puolien motiiveja.

Mistä tämä vastakkainasettelu on peräisin? Miksi eSuomen puolueet ovat jakautuneet pääasiassa kahteen leiriin, joista molemmat katsovat toisiaan kulmat kurtussa? Tilanne on jatkunut niin pitkään kuin eSuomi on ollut itsenäinen (tai kuin täällä on ollut puolueita). Vastaus tähän on hyvinkin yksinkertainen, mutta se aina unohdetaan molemmissa leireissä ja sen takia kumpikin puoli saattaa alentua henkilökohtaisuuksiin ja toisen syyllistämiseen turhista asioista. Vastaus on: Se on politiikkaa.

eSuomessa on oma tapansa harjoittaa politiikkaa kuten on kaikilla muillakin valtioilla. Jokaisessa valtiossa on aina olemassa puolue, joka pitää valtaa ja puolue, joka pyrkii itse valtaan. Tätä asetelmaa ei voi juuri kumota, sillä muuten pitäisi puoluepolitiikka poistaa pelistä lähes täysin. Puoluepolitiikka on yksi mielenkiintoisimmista asioista pelissä ja se tarjoaa kokemattomimmille pelaajille mahdollisuuden saada peliin jotain iloa ja mielenkiintoa sekä osallistua päätäntään. Jos Erepublikissa valtiot pyörisivät ainoastaan presidentin ja hallituksen ympärillä (puolueita ei olisi) niin pelistä puuttuisi paljon. Tämän takia on hyvä, että on edes se kaksi osapuolta, vaikka toki useamman osapuolen järjestelmä olisi mieluisampi.


Pitäisikö LEP nujertaa?

LEPin ollessa suurin puolue sillä on aina selkeä etu takanaan – kun pienemmät puolueet kinastelevat keskenään omista ideologioistaan heidän ei tarvitse siitä juuri piitata ja heidän asemansa ovat varsin hyvin taatut. Vastaavasti kuitenkin, jos oppositio löytä yhteisen sävelen (yleensä se on yksittäinen henkilö, joka onnistuu ansaitsemaan puolueiden luottamuksen vrt. Okkius Pyromanius) niin he ovat vahvoilla, sillä jäsenmäärältään vanhalla oppositiolla on enemmän jäseniä kuin LEPillä. LEPin ”ylivoimaisuus” ajaa monesti puolueet lähelle toisiaan, mutta tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta aina yhden henkilön takia, ei itse puolueiden, vaikka taka-ajatuksena olisikin saattaa joku ei-LEPpäkerttu presidentiksi. Vanhan opposition riveissä kuitenkin syyllistytään usein selkeään pilkkaamiseen ja jopa hiukan rasistiseen suhtautumiseen LEPiä kohtaan ja tämä onkin suurin häpeämme.

Tämän vastakkainasettelun voidaan ajatella vahingoittavan eSuomen peliä, mutta itse en henkilökohtaisesti näe sen tekevän sitä. Me olemme lukuisia kertoja nähneet, kuinka puolueet ovat kyenneet vetämään yhtä köyttä vaaran uhatessa ja kuinka uhat on torjuttu puolueiden yhteisvoimin. Kömmähdyksiä on sattunut yhden jos toisenkin kerran, mutta silti yhteistyö on aina toiminut. Suomalaiset ovat luonnostaan sellaista kansaa, että me kykenemme unohtamaan erimielisyytemme jos yhteinen hyvä on uhattuna ja sen me olemme nähneet usein. Tämän takia sisäinen vastakkainasettelu ei ole taakka ulkopolitiikallemme (tai ei ainakaan suuri sellainen).


Ovatko vanhan opposition jäsenet nyt sittenkään niin eroottisia?

Jos jokin ongelma eSuomen sisäisessä vastakkainasettelussa on, niin se on se ettei muisteta, että asiat riitelevät, eivät henkilöt. Olen aivan turhan usein huomannut, kuinka moni poliitikko latelee henkilökohtaisuuksia (puolin jos toisin) vastapuolesta. Monet ovat minulle sanoneet, ettei minulla ole munaa sanoa jostakusta LEPin jäsenestä pahaa, mutta noudatan vain tuota edellä mainitsemaani periaatetta – vaikka olen erimieltä asioista en sotke henkilökohtaisia suhteitani töihini. Jos olisin samalla linjalla, kuin monet vanhan opposition jäsenet ja toverini olisi minulla entistä vähemmän suhteita. Olen pyrkinyt sanomaan, että vaikka en olisi hyvissä väleissä joidenkin poliitikkojen kanssa niin se ei estä minua tekemästä työtä heidän kanssaan, vaikka se voisikin olla hiukan hankalampaa kuin sellaisten henkilöiden kanssa työskentely, joiden kanssa olen hyvää pataa.

Lähinnä suurin syy sille, miksi asetuin juuri Red Jihadiin aikoinaan, enkä mennyt LEPiin, tuohon RJ:n silloiseen isoveljeen, oli se etten halunnut tehdä tätä peliä liian helpoksi. Näin, että LEPistä pääsisin varmasti helposti EK:hon ja voisin menestyäkin politiikan saralla, mutta en halunnut tehdä sitä siten. Red Jihadiin liittyessäni otin suuremman haasteen vastaan. LEPin johdossa on toiminut useita kokeneita ja osaavia poliitikkoja ja heidän hoivissaan olisin varmasti saanut kaiken tarvittavan tiedon ja taidon, mitä presidentiksi pääsy vaatii ja olisin saattanut joskus päästäkin sieltä presidentiksi. Halusin kuitenkin oppia itse – tutkia ja löytää tämän pelin salat omaa tietäni kulkien. Ja kuoppainen tuo tie onkin ollut, enkä ole kaikkea tähänkään mennessä vielä oppinut, mutta olen silti tyytyväinen, että valitsin Red Jihadin puolueekseni.

Puolueen valitsemiseen vaikuttaa monesti se, kuinka hyvin puolue on menestynyt ja LEP on hyvä esimerkki tästä. He ovat menestyneet menestyksensä turvin ja tulevat mitä todennäköisimmin menestymään vastaisuudessakin. Vanhan opposition muodostavilla puolueilla ei tuota menestystä ole niin valtaisasti, joten yksittäisten puolueiden menestyminen voi jäädä varsin vähäiseksi. Se on kuitenkin mahdollista ja mkäli joskus saamme babyboomin, niin joku puoluei voi aivan hyvin hyötyä siitä muita enemmän ja kivuta haastamaan LEPin. Siihen saakka puolueet tulevat joko keskenään kinastelemaan tai jatkamaan tätä vastakkainasetelmaa.

Koska pelimekaniikka puoltaa valtiomuotona ainoastaan demokratiaa emme voi juuri vaikuttaa sisäpolitiikan rakenteeseen. Puoluepolitiikka tuo kaikesta huolimatta oman värinsä peliin ja se on onnistunut itsenikin pitämään innokkaana pelaajana. Kaikki kinastelu ja riitely kuuluvat asiaan, mutta poliitikkojen ja puoluejäsenten tulee miettiä, kuinka henkilökohtaisiksi riidat voi viedä.




Uuden maailman päivänä 606
Presidentinlinnasta
Toimistostaan
Erius, eSuomen presidentti