Join the new world

Ottakaa rentoasento tuolillanne ja valmistautukaa lukemaan pitkä teksti, jota myös muuriksi voidaan kutsua. Toivottavasti saatte siitä jotain irtikin. Teksti on kirjoitettu aamuyöstä, joten väsymyksellä voi olla vaikutusta virheisiin ja erikoisiin lauserakenteisiin.

http://www.youtube.com/watch?v=l-EPQbeDpGQ
Vaalivideo


Virallinen vaalijuliste. Made by Tonos.


Mikäli haluatte tukea minua ja äänestää minut presidentiksi, voitte ilmaista sen asettamalla tämän bannerin signatureenne erepublik.fi foorumeilla.

Linkki aiempaan vaaliartikkeliini:
http://www.erepublik.com/en/article/-kolmas-kerta-toden-sanoo-erius-844674/1/20


Tervehdys, eSuomi!

Virallisen vaaliartikkelini olen jo kirjoittanut, eikä minulla siihen paljoa ole lisättävää (tietenkin ylimääräisen suitsuttamisen lisäksi), mutta löysin nyt viimeaikoina käydyistä keskusteluista sellaisia asioita, joista näin tarpeelliseksi kirjoittaa tämän artikkelin.

”Eliitti”

Moni varmasti huokaisee tässä kohtaa ja saattaa jättää jopa lukematta koko artikkelini, mutta pyydän silti lukemaan tämän kohdan, ennen kuin kukaan tekee hätiköityjä johtopäätksiä. Tässä en jankkaa samaa kuin ennen 🙂

Lainaus foorumeilta:

”Tämä keskustelu on tuonut itselleni aivan uuden näkymän asioihin ja olen ehkä myös ymmärtänyt asioita paremmin ja sisäistänyt ne. Lopputulos, johon kuitenkin aloin päästä jo yrittäessäni määritellä "eliittiä" on se, että totean, etten yksinkertaisesti voi julistaa "eliitti"-järjestön olemassa oloa sen perusteella, että siihen kuuluvia jäseniä on valittu pätevyyden ansiosta hallitukseen yhä uudelleen ja uudelleen. Jo kirjoittaessani Okkiukselle määritelmää aloin ymmärtämään, kuinka hullunkuriseksi yritykseni muodostaa "eliitti" alkoi mennä. Ennenkuin yritin määritellä "eliitin" en kiinnittänyt huomiota niihin perusteisiin, joilla "eliitti" _olisi olemassa_. Nyt olen ymmärtänyt, että voin kritisoida näitä henkilöitä ja heidän päätöksiään, sekä heidän toimiaan, mutta en voi silti yhdistää heitä suuremmaksi kokonaisuudeksi, koska siihen ei ole yksinkertaisesti todisteita kuin vitsillä heitetyt kommentit ja hallituksessa näiden henkilöiden välillä tapahtuva yhteistyö (joka taas on pakollista, mikäli maatamme yritetään johtaa hyvin).

Tämän ymmärtäminen ei kuitenkaan poista niitä epäkohtia, jotka olen havainnut, mutta ne tulevat olemaan epäkohtia yksilötasolla. Mikäli aion noista epäkohdista valittaa joudun kritisoimaan niitä henkilöitä, jotka ovat niistä vastuussa ja jotka ovat mahdollisesti toimineet epäoikeuden mukaisesti jne.

Haluan kuitenkin painottaa sitä, ettei tähän lopputulokseen oltaisi mitenkään päästy sillä suhtautumisella, joka keskustelussa pääasiallisesti median puolella vallitsi. Ainoastaan lähdettyäni Okkiuksen kanssa asiallisesti puimaan asiaa saatoin ymmärtää tämän ja paikoinkin varsin agressiiviset ja kantani täydellisesti tyrmäävät kommentit artikkeleissani ja aiheesta tehdyissä muissa artikkeleissa saivat minut lähinnä vain miettimään, kuinka järjestelmällisesti "eliitti" yrittää kritisoinnin eliminoida. Tuo on se sudenkuoppa, johon helposti tässä keskustelussa sorrutaan. Sellainen hyökkäys ei auta ketään ymmärtämään, ettei "eliittiä" ole olemassa vaan se lähinnä ruokkii uskomusta, että se on olemassa. Ilman tätä keskustelua Okkiuksen kanssa en olisi todennäköisesti suostunut ymmärtämään asiaa. Suosittelen myös lukemaan tämän keskustelun läpi, mikäli haluaa tarkemmin ymmärtää, miksi loppujen lopuksi väitteeni osoittautuivat tyhjiksi. Voi myös olla, että tämä ymmärtäminen tapahtui vasta oman mieleni sopukoissa, joten se ei päällepäin keskustelusta välttämättä näy.

Olen siis ymmärtänyt, että "eliitti" ryhmää ei ole olemassa, mutta silti en ota kaikkea sanomaa takaisin, vaan pitäydyn edelleen suurimmassa osassa noita epäkohtia, jotka olen luetellut. Niistä keskusteleminen on kuitenkin sitten aivan toinen tarina, enkä sitä tarinaa lähde välttämättä edes rustamaan.

Kiitos Okkius.”


Okkius selättämässä Eriusta


Jokainen osaa tuosta varmasti lukea, miten asiat nyt ovat. Mainitsen nyt kiitokseni vielä toistamiseen Okkiukselle asioiden valottamisesta jukuripäiselle poliitikolle. Esitän myös anteeksi pyyntöni niille poliitikoille, joiden nimiä menin julkaisemaan listassa, jonka tässä juuri todistin turhaksi ja perättömäksi. Mikäli aiheesta halutaan vielä keskustella se tapahtukoon privassa, foorumeilla tai ircissä. Olen omalta osaltani sujut sen kanssa – jokseenkaan en aio lainkaan jättää tavoitteitani pyrkiä presidentiksi ja korjata mahdollisesti havaitsemiani epäkohtia.



Erius ei ole sanonut viimeisiä sanojaan, vaikka Okkius saikin selvän voiton hänestä!

Sitten itse asiaan...

Presidentinvaalit

Tässä ei ole tarkoitukseni puhua yksinomaan näistä presidentinvaaleista, eikä kahdesta aiemmasta, joissa olen ollut ehdolla. Tarkoitukseni on puhua presidentinvaaleista yleisesti ottaen Erepublikissa. Tarve kirjoittaa tästä aiheesta heräsi kun ircissä keskusteltiin näistä vaaleista ja vastaehdokkaani Mokkeron tukijat kertoivat syitä, miksi en olisi pätevä presidentti ja julistivat pahaksi sen, että Sininen Puolue, Isänmaallinen Kansanpuolue, Suomen Demokraattinen Kansan Liitto ja Red Jihad tukevat minua. Oikeastaan he kritisoivat ainoastaan muiden kolmen puolueen, paitsi Red Jihadin minulle suomaa tukea, eivätkä siksi, että he tukevat minua.

Keskustelussa puhuttiin siitä, voiko IKP:n kaltainen oikeistopuolue tukea varsin reippaasti linjoistaan poikkeavaa anarkistipoliitikkoa. IKP:n ja minun ideologiat poikkeavat varsin radikaalistikin toisistaan ja meitä on vaikea sovittaa samaan koppiin (ellei sinne koppiin sitten soviteta minua ja noplamodoa). Miksi siis oikeistopuolue tukee lähinnä vasemmistopuoluetta, jonka ehdokas on varsin erilainen kuin he itse?

Lähes aina ”oppositio”puolueiden ryhmittyessä yhden ehdokkaan taakse on lähinnä LEPin suunnalta, joka seisoo oman ehdokkaansa takana, tullut tästä aiheesta kommentteja ja kritiikkiä. Hyvänä argumenttina tälle on ollut: ”Presidentinvaalien pitäisi olla yksilövaalit, eikä puoluetaustasta pitäisi piitata. Siksi puolueiden tuki ja muu pitäisi unohtaa.”
Tuo ei ollut sitten suoralainaus keneltäkään. Argumentissa on vinha perä. Presidentinvaalit ovat yksilövaalit – niissä pyritään valitsemaan yksi henkilö edustamaan eSuomea. Tuon henkilön on oltava pätevä ja kokemus on aina plussaa. Kritisoijien mielestä puolueiden tuki ei suoraan katso tähän pätevyyteen ja kokemukseen vaan siihen, että yritetään vain saada joku ei-LEPpäkerttu presidentiksi. Siinä on varmasti mukana myös tuota.

Suomessa oikeassa elämässä puolueet asettavat omat ehdokkaansa presidentinvaaleihin. He joutuvat kuitenkin loppupeleissä antamaan tukensa jommalle kummalle kahdesta vaihtoehdosta vaalien edettyä viimeiseen vaiheeseensa ja kansan päättäessä Suomen seuraavan presidentin kahdesta vaihtoehdosta. Tässä tapauksessa joudutaan väkisinkin äänestämään henkilöä, joka ei omaa ideologiaansa aja tai tue. eSuomessa ei ole käytössä jo pelimekaniikan takia tälläistä käytäntöä, vaan presidenttivalitaan suorilla vaaleilla, joissa kaikki ehdokkaat ovat mukana, eikä heistä kahta suosituinta karsita finaaliin. Siksi olisi väärin todeta, että toista ideologiaa edustavan tukeminen olisi täysin sallittua Erepublikissakin. Näin voi kuitenkin tehdä, mutta onko se muka hyväksyttävää? Joidenkin mielestä se ei olisi hyväksyttävää. Vaaliliittoja ja sopimuksia on kautta eSuomen historian solmittu presidentinvaaleissa ja monesti tärkeimpänä ajatuksena niissä on ollut LEPin vallan nujertaminen. Tuo syy on ollut niin usein jo näiden liittojen takana, että sama idea rinnastetaan automaattisesti kaikkiin (niin vastapuolella kuin omallakin). Tämä ei kuitenkaan aina ole syynä ja on turha edes sanoa, että se olisi aina ollut syynä.

Nostan nyt esille kaksi esimerkkiä, joissa vaaliliitosta pyrki kaksi pätevää henkilöä presidentiksi:
Engram ja Okkius Pyromanius. Jokainen tietääkin jo, että nuo miehet ovat sittemmin johtaneet eSuomea, eivätkä ole siten aivan turhia taivaanrannan maalareita. Nämä miehet seisoivat aikoinaan ”opposition” yhteisen rintaman kärjessä pyrkien presidenteiksi. Heitä ylistettiin ”oppositiossa”, mutta katseltiin altakulmien LEPissä – tietenkin, koska he olivat heidän vastaehdokkaitaan. Nämä kuitenkin osoittivat jälkeenpäin, vaikka eivät vaaliliittojen avulla päässeetkään presidenteiksi, että he ovat kyvykkäitä hoitamaan tuon viran ja hyvin he sen hoitivatkin.


Presidentiltä odotetaan jämäkkyyttä ja kyvykkyyttä

Oliko noiden herrojen nostamiseksi presidenteiksi alunperin muuta tavoitetta kuin se, että LEPin valta kaadetaan? Yrittivätkö ”opposition”jäsenet äänestää heistä presidenttejä vain, koska eivät halunneet LEPin voittavan? Jos näin on niin jopa tekivät sattumalta sopivat valinnat ehdokkaiksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan noiden miesten takana oli puhdas pätevyys. He olivat kaikkein potentiaalisimpia ehdokkaita presidentiksi ”oppositiosta” ja vaikka LEPin vallan nujertamisesta puhuttiin oli ehdokkaiden valinnassa vaikuttanut näiden miesten pätevyys ja osaaminen. Ei heitä valittu vain sen takia, että he lupasivat nujertaa LEPin jo pitkään vallinneen ylivallan, vaan myös heidän puheensa, heidän persoonallisuutensa, heidän karismansa, osaamisensa, vaikuttavuutensa, kyvykkyytensä ja pätevyytensä tekivät sen valinnan.

Presidentinvaaleissa puolueet pyrkivät asettamaan parhaan mahdollisen ehdokkaan ajamaan sekä omaa ideologiaansa että kansan etua. He katsovat pätevyyteen ja etsivät sellaista henkilöä, joka presidenttinä voisi tuoda kunniaa myös puolueelle ja puolueen aatteelle – ehkä jopa todistaa aatteen toimivuus hallitustyön kautta. Jos puolue katsoo jonkun toisen puolueen ehdokkaan olevan omissa riveissään olevia jäseniä parempi edustamaan kansaa ja ehkä tämä myös ajaisi sivussa heidän ideologiaansakin ja tavoitteitaan (toki ajamalla kansan etuja se tapahtuukin), niin eivätkö he saisi tukea tätä ehdokasta? Jos tukensa luovuttava puolue luottaa ehdokkaaseen ja näkee tämän päteväksi, niin eivätkö he saisi antaa tukeaan? Omasta mielestäni kyllä saisivat.


Millaista eSuomessa olisi, jos Viljami Koho olisi presidenttinä?

Pitäisikö puolueiden välittää siitä, kuka heillä seisoo vastaehdokkaana, mikäli he luovuttavat tukensa jollekulle ehdokkaalle, johon he luottavat täysin? Jos he luottavat tähän ehdokkaaseen enemmän ja tulevat toimeen tämän kanssa paremmin, sekä näkevät tämän pystyvän ajamaan paremmin heidän etujaan, niin miksi he eivät voisi äänestää ja tukea tätä ehdokasta? Loppujen lopuksi kansakin äänestää sitä ehdokasta, jonka he näkevät ajavan paremmin heidän omia etujaan ja tavoitteitaan.

Presidentin työskentelyyn vaikuttaa varmasti jollain tavalla puoluetausta (kommunisti ajattelisi kansan edun ajamista kommunistisin perustein ja nationalisti nationalistisin), joten puoluetaustakin kyllä vaikuttaa presidentin toimintaan ja valintaan. On selvää, että jonkin puolueen jäsen näkee oman puolueensa ehdokkaan ajavan paremmin omia tavoitteitaan ja aatteitaan kuin jonkin toisen, mutta mikäli tämä jäsen näkee kuitenkin toisen puolueen ehdokkaan luotettavammaksi ja kyvykkäämmäksi hän todennäköisesti antaa äänensä tälle. Tälläiset päätökset voidaan tehdä myös puoluetasolla. Vaaliliitoissa ja muissa on ennen vaaleja keskusteltu ja äänestetty, mikäli tuki on tarkoitus antaa puolueen ulkopuoliselle ehdokkaalle ja tuossa äänestyksessä väki osoittaa luottavatko he tähän ehdokkaaseen. Tuki virallistetaan ja sen annetaan näkyä, jotta kansa voisi näkeä kenen puolue näkee olevan tarpeeksi pätevä virkaan. Se voi ulkoapäin näyttää puoluekurin harjoittamiselta, mutta äänestyksen mukaan tehty päätös on demokraattinen – ne, jotka ovat tämän ehdokkaan tukemista vastustaneet eivät todennäköisesti äänestä häntä vaaleissa.

Suurimmassa osassa puolueista näin on toimittu, eikä puoluejohto ole koskaan tehnyt päätöksiä ilman, että siitä olisi äänestetty kaikkien jäsenten kesken. Joku saattaa antaa tukensa ulkopuoliselle ehdokkaalle sen takia, että haluaa LEPin vallan kaatuvan - toinen saattaa haluta presidentiksi henkilön, jonka arvostelukyvystä on vaikuttunut ja johon luottaa. On syy mikä hyvänsä, jokainen päättää itse, onko se syy tarpeeksi hyvä tuon tuen antamiselle. Jokainen tekee kuitenkin loppupeleissä sen päätöksen, kenelle äänensä antaa. LEPin vallan kaataminenkin on syy, jokseenkaan ei välttämättä niin pätevä kuin ehdokkaan puhdas pätevyys.

LEPin ehdokkaan asettaminen on aina helppoa – vapaa-ajattelijapuolueen ei tarvitse piitata siitä, millaista ideologiaa ehdokas edustaa. Tämä on LEPin selkeä etu ja siksi he voivat pyytää puolueen ulkopuolisia ehdokkaita ehdokkaikseen. Tätä mahdollisuutta ei kaikilla puolueilla ole, sillä ideologioitaan ajavien on ajateltava puolueensa aatteita. Jos ”oppositio” kuitenkin yhdessä päättää asettaa ehdokkaan, niin eikö se ole hiukan sama, kuin että LEP asettaisi oman ehdokkaansa? LEPissä on jäseniä varmasti kaikista ideologioista, ei pelkästään yhdestä ja se on sisällöltään varmasti värikäs puolue. Eikö ”oppositio”puolueiden voitaisi ajattella muodostavan yhden samanlaisen vapaa-ajattelijapuolueen valitessaan yhteisen ehdokkaan? Tokikaan se ei konkreettisesti ole sama, eiväthän nuo jäsenet ole samassa puolueessa. Tarvitseeko LEPissä silti miettiä, millaista ideologiaa ehdokas ajaa?

Mihin tässä kaikessa turhassa pohdinnassa ja päättelyssä voidaan sitten tulla? Olenko tuhlannut nämä aamun tunnit kaiken tuon p*skan kirjoittamiseen ilman, että tulen mihinkään tulokseen. Se voisi olla jopa minun tapaistani.

Ei. En kuitenkaan tehnyt niin. Tulin siihen tulokseen, jossa olen jo pitkään elänyt, että puolueiden antama tuki puolueen ulkopuoliselle ehdokkaalle ei ole väärin, eikä se ole paheksuttavaa. Puolueen ei tarvitse pitää kiinni ideologiastaan loppuun saakka jos luottaa ehdokkaaseen ja päättää tukemisesta yhdessä jäsentensä kesken. Puolueen ei tarvitse katsoa, mitä ehdokasta muut puolueet tukevat vaan he tekevät itse oman päätöksensä – kuten kaikki äänestäjätkin. Loppujen lopuksihan se on sama, mistä puolueesta ehdokas tulee, kunhan kansa tai osa kansasta näkee ehdokkaan tarpeeksi osaavaksi ja päteväksi virkaan – ideologiasta riippumatta.


Kansa päättää kuka Presidentinlinnassa aina asustaa


Oma ehdokkuuteni

Olen ollut ehdokkaana jo kahdesti ennen tätä – ensimmäisellä kerralla olin kokematon, toisella liian epäaktiivinen. Molemmista vaaleista olen saanut kokemusta tulevaan ja uskon näiden vaalien olevan nyt ne vaalit, joissa tukeni todella mitataan. Olen ollut keskustelemassa ”eliitistä” ja joutunut nielemään tappion (vaikkakin vapaaehtoisesti ja selkeästi omien oivalluksien takia) ja saanut tuosta keskustelusta paljon niin suosiota kuin epäsuosiotakin – tarkoittamattani lähes molempia.


Muisto tämän miehen presidentinkaudesta vainoaa ”oppositiota” yhä

Epäpätevä ehdokas?

Olen kuullut paljon keskustelua siitä, etten ole sopiva presidentiksi ja asiallisia perusteluja tähän onkin tullut. En kuitenkaan itse ”hyväksy” niitä, sillä näen suurimman osan noista esitetyistä perusteluista vääriksi. On puhuttu minun olevan hiukan epäaktiivinen (ottaen huomioon, että olen istunut koneen ääressä kuluneilla viikoilla vähintään 7 h päivässä tuo väite kuulostaa hullunkuriselta. Btw. Tarkastakaa artikkelini julkaisu ajankohta) ja on sanottu, että minulla ei ole lainkaan suhteita ulkomailla enkä siksi sopisi virkaan. Minulla ei tosiaankaan ole juuri suhteita eMaailmalla (lukuunottamatta joitain yhteyksiä eLatviaan ja UK:hon), mutta tämän olen ottanut huomioon näissä vaaleissa, toisinkuin ehkä aiemmissa. Olen pyrkinyt hakemaan rinnalleni juuri sellaisia henkilöitä hallitukseen ulkoasiainministeriksi, puolustusministerikseni ja varapresidentikseni, joilla on näitä suhteita ja jotka ovat jo tunnettuja liittolaistemme keskuudessa. Heidän pohjalta minun on paljon helpompi ja varmempi lähteä rakentamaan suhteitani ulkovaltoihin mikäli tulen valituksi presidentiksi. Mikäli siis tulen valituksi, ei eSuomen ulkopolitiikka tule takkuilemaan presidentin vähäisten suhteiden takia. Varapresidenttinä poissaoloni (13.-18.7.) aikana tulisi toimimaan ystäväni Okkius Pyromanius (joka muuten on hoputtanut minua tämän artikkelin kirjoittamisessa), joka on jo kerran aiemmin toiminut presidenttinä eSuomessa. eSuomi ei siis tule jäämään oman onnensa nojaan poissaoloni aikana, vana luovutan sen vakaisiin käsiin.

On myös sanottu, että olen hankkinut puolueiden tuen tällä ”eliitti” agiteeraamisella. Tätä en kuitenkaan ole tehnyt. Olen presidenttiehdokas ainoastaan, koska minua pyydettiin siihen. En itse päättänyt lähteä ja alkanut haalimaan tukea puolueilta, jotta pääsisin presidentiksi.

http://docs.google.com/View?id=ddfh3qsf_0hj9wh4sz

Tuolta voitte lukea keskustelun, jossa ehdokkuudestani päätettiin. En ollut ainoa, jota esitettiin ehdokkaaksi, mutta olin ainoa, joka alunperin oli ilmoittautunut jättäytyvänsä suoraan pois kisasta. Minut saatiin kuitenkin suostuteltua. Puolueiden tuen takan saattaa olla LEPin ja ”eliitin” vastustaminen – jollain tasolla. Minulle ovat puolueiden johtajat, johtajat, joihin olen suhteeni ja yhteyteni luonut pitkällä aika välillä ja joita arvostan ja joilta olen myös saanut arvostusta, sanoneet, että he tukevat minua, koska näkevät minut parhaaksi mahdolliseksi ehdokkaaksi, koska luottavat minuun ja koska arvostavat minua sekä kokemustani. Jos taustalla onkin halu saattaa joku ei-LEPin ehdokas presidentiksi niin se ei ole ainoa syy. Luotan näiden puolueiden johtajien sanaan ja miksipä en luottaisikaan? Monen kanssa olen tehnyt yhteistyötä ja kaikkia heistä arvostan – ja en ihmettelisi jos arvostus olisi molemmin puolista. Toivon tämän hälventävän epäilyjä siitä, että puolueet yrittäisivät häikäilemättömästi ja ajattelematta saattaa jonkun ei-LEPläisen presidentiksi.



Kaikki mikä on voitu on nyt tehty

Työ on nyt tehty. Tämä on viimeinen vaaleihin liittyvä artikkelini, enkä siis tule mediassa pitämään sen suurempaa melua ennen 5.7., jolloin pidetään presidentinvaalit. Uskon olevani sanonut kaiken tarpeellisen, enkä ole luvannut mitään, mitä en voisi toteuttaa. Uskon tekeväni eSuomen eteen paljon töitä, uskon että saan myös jotain uutta aikaiseksi täällä. Minä ja tukijani uskovat minun olevan pätevä, kokenut, hyvä ja erinomainen edustaja eSuomelle. Minulla on heikkouteni, mutta tunnustan ne ja pyrin ne täyttämään vahvuuksillani enkä anna niiden vaikuttaa työskentelyyni. Kaikista vaikeuksista voi selvitä ja uskon selviäväni niistä jo ennen niiden ilmenemistä. Toistaakseni hiukan itseäni ja lopettaakseni tämän artikkelin sopiviin sanoihin:

Kansa päättää kuka Presidentinlinnassa aina asustaa



Parhain terveisin;

~Erius